Kalastamo

Sivu:
  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5

Artikkelit 1-10 / 123

Nouseva


Tehokas ja yksinkertainen haukiperho

Järvi- ja merivedet viilenevät nopeasti tähän aikaan vuodesta, ja edessä on jälleen yksi uusi perhokalastussesonki. Hauet saapuvat viilentyneen veden myötä matalaan ja ovat erittäin hyvin saavutettavissa perholla. Syksyinen hauen perhokalastus on erittäin tehokasta ja siksi myös erittäin suosittua.

Kalassa
Syksyinen järvihauki on napannut perhoon. Kuva: Jukka Hartikainen

Hauen perhokalastukseen nimenomaisesti tarkoitetut välineet ovat enemmän kalastavalle ehdoton hankinta, mutta mikäli lajia haluaa kokeilla ennen isompia välineostoja, riittää että omistaa normaalin 9-10-jalkaisen, 7-8-luokkaisen taimenenkalastukseen tarkoitetun suhteellisen nopeatoimisen vavan. Tällaisella setillä heitettäessä tulee haukiperhon olla sieltä kevyemmästä päästä. Oikeilla materiaalivalinnoilla ja sidontatekniikoita hyväksi käyttäen on haukiperhosta mahdollista saada kookas mutta kuitenkin kevyt. Taimensetissä on useimmiten kelluva siima, jolla pärjää matalilla kaislikoilla kun hauki on syönnillä. Useimmiten toki käytettään intteriä tai uppoavia siimoja.

Tässä ohessa erään kokeneen hauen perhokalastajakaverini muunnos tunnetusta Hollow Deceiver -perhomallista. Se on osoittanut tehokkuutensa useiden vuosien saatossa. Tämä malli täyttää keskeiset kriteerit: kookas, kevyt sekä suhteellisen helppo ja nopea sitoa. Toinen toimiva ja aika kevyt perhomalli on Hopeinen Tinseli.

Mikäli on vasta tutustumassa lajiin vaikkapa aiemmin mainituilla taimenvälineillä, kannattaa koukun valinnassa suosia hieman pienempää ja kevyempää mallia. Myös puruperuke kannattaa valita mahdollisimman kevyeksi.

Hollow Deceiver muunnos
sidos: Juha Rouhikoski

Pyrstö: Pieni kimppu valkoista bucktaila, 4 kpl (2/puoli) punaista Schlappenia.

Runko: Kuparinvärinen kimallekuitu dupattuna, harjataan tuuheaksi

Siipi: Kaksi kimppua bucktailia. Alempi oliivi, päälle ruskea. Sidotaan kimppu kärjet eteenpäin koukun ympäri, jonka jälkeen käännettään siipi taakse. Siipi saa jäädä aika pystyyn. Siipi muotoillaan lopuksi kuuman veden alla.

Pää: Punainen

1.	Hollow Deceiverin muunnos. Tämä väriyhdistelmä on ollut yksi tehokkaimmista.
Hollow Deceiverin muunnos. Tämä väriyhdistelmä on ollut yksi tehokkaimmista.

Kommentit | Bloggarit: Pasi Visakivi Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Terävä ja taipuisa

Kalastajalle on kalastusrensseleiden lisäksi tärkeitä myös kalankäsittelyvälineet. Kalapuukko kulkee kalamiehen ja -naisen mukana reissusta toiseen ja siihen muodostuu ajan myötä ihan erityinen suhde. Ainakin minä koin suuren menetyksen, kun hukkasin sepän takoman damastini viime talvena Hammaskairaan.

Puukko

Saaliin käsittelyssä on monesti tarpeen myös fileerausveitsi. Sekä puukon että veitsen tärkein ominaisuus on terävyys ja teroituksen oppii ainoastaan tekemällä. Liian usein ihmiset arkailevat oman työkalunsa kunnostusta tai laiminlyövät sen laiskuuttaan. Fileointiveitsen terävyys vaatii työtä jokaisen kalankäsittelytuokion jälkeen, välillä sen lomassakin. Se, millaista hiomakiveä, teroituspuikkoa tai muuta välinettä teroituksessa käyttää, ohjaa jokaisen oma opittu tekniikka ja mieltymys. Pääasia, että veistä kunnostetaan riittävän usein. Terävällä veitsellä on kalan käsittely sitten tehokasta ja turvallista. Terä leikkaa silloin, kun sitä vetää tai työntää eli sillä viiltää. Suoraan työntäessä teräväkin veitsi on tylsä. Se on helppo havainnollistaa esimerkiksi tomaatilla, sillä terällä painaessa tomaatti vain painuu kasaan, kun taas viiltämällä siitä saa kauniita siivuja.

Kalan fileeraus

Terän pituuden määrää veitsen käyttötarkoitus, ison kalan käsittelyyn tarvitaan terälle pituutta ja pienten kalojen puhkomisessa riittää lyhyempi teräase tai pelkät kalasakset. Esimerkiksi suuren kuhan nahoitus vaatii pitkän terän, kun ahvenen kanssa pärjää varsin lyhyellä taipuisalla veitsellä.

Taipuisuus onkin fileointiveitsessä tärkeää. Ahventen ja muiden pienempien kalojen kylkiruotojen poisto on helpompaa taipuisalla "uivalla " terällä kuin jäykemmällä, jolla taas suurten kalojen fileen irrottaminen sujuu parhaiten. Minulla on tusinan verran erilaisia kalan fileointiin tarkoitettuja veitsiä ja kalankäsittelykursseilla on asiakkaiden suosikiksi noussut Victorinox. Myös oman kokemukseni mukaan se on yleisveitsenä varsin toimiva ja helppo pitää terässä. Ahvenille tarjoan Wengerin Swibon varsin taipuisaa 15 cm:n veistä. Sushi- ja tarkkoja fileointeja varten minulla on Yoshikin Global -veitsi. Kaikilla meillä on omat mieltymyksemme ja minun on ikivanha kumikahvalla varustettu Marttiinin fileveitsi, joka on ollut mukanani jo parikymmentä vuotta. Se on edelleen ykköstyökaluni, kun Inarilla pistellään siikaa fileiksi.

Kalafilee

Veitset kannattaa myös pestä käsin, kuivata ja säilyttää erillään etteivät ne saa turhia kolhuja. Konetiskiaine ei terää vahingoita mutta puisille kahvoille se on myrkkyä. Useimmat puukonterät ja puukahvat tarvitsevat myös kevyttä öljyllä sipaisua silloin tällöin.

Sitten, kun se oma käteen sopiva työkalu löytyy, tulee siitä erä- ja kalaretkien uskollinen apu ja kumppani.

Mika Soramäki
Vapaa-ajan kalastaja, Vanajavesikeskus

3 Kommentit | Bloggarit: Mika Soramäki Kirjoittanut: Teemu Räsänen



Näätämöjoki 2016 reissutarina 2/2

28.7 torstai 6.pv ja Niliskoski kuohuu vieressä, joten täällä ollaan!

Aamis syötiin tosiaan Vinkiänvirralla ja pakkasimme leirin pienessä tihkusateessa. Kelit eivät ole kyllä suosineet yhtään! Eka päivä oli lämmin ja sit ilma laski 10 asteen hujakoille ja enempi tai vähempi vettä ilmassa. Eihän tälle kelille mitään voi, mutta onhan tää vähän ankea sää.. Saispa joku huomenna lohen niin tunnelma varmasti piristyisi, alkaa epätoivo jo joillain olla esillä... Pasi... :D

Käveltiin tosiaan ensin Saunakoskelle ja teimme siellä laavussa ruuan. Tapasimme siellä vanhemman herrasmiehen, jolla oli ihana puolenvuoden ikäinen Roope-koira. Taiga ja Roope ystävystyivät varsin nopeasti ja vauhtia piisasi! Pääsi Taigakin vähän leikkimään. (Jos Roope luet tätä niin Taiga laittaa kovasti terveisiä! :))Taiga tyttö väsyi kyllä aika nopeasti, taitaa raukalla olla energiat aika vähissä..

Jatkoimme matkaa sitten tähän Niliskoskelle ja aika paljon täällä on porukkaa, ei kiva. Selkeästi paras ottipaikkakin vallattu. Mä en yhtään halua mennä mihinkään rinkiin paikallisten kanssa.

29.7. / perjantai / 7. päivä Niliskoski

Nyt on nimittäin ihan siinä ja siinä että pystyn kirjoittamaan. On nimittäin ukonilma melkein päällä ja pikkasen pimeetä. Ja mua pelottaa! Mut yritän olla rohkee ettei Taiga mun vieressä säiky. Heräsin aamulla ja kuulin että (ylläri ylläri) sataa vettä! Yhyyy.. En ois halunnut nousta. Ei siinä auttanut, aamupuurot naamaan ja kalalle.

Olin heittelemässä kosken alaosaa, kun Pasi tuli sanomaan että nyt tulee itku. Lohi oli ollut kiinni muttei ollut pysynyt rantaan asti. Voi eiiii... Toi on kamalaa! Kyllä nyt koettelee! Aloimme siis bolognesen tekoon.

Ruuan jälkeen AURINKO pilkahteli pilvien raosta ja menimme heti Jaken kanssa uimaan. Kyllä oli mukava olo sen jälkeen vaikka vesi oli jäätävää! Hyrrr... Lähdimme kahvin jälkeen porukalla koittamaan alemmas ruokaharreja.

(Hui nyt muuten välähti lähellä ja kamala jyrinä. Taigakin jo kuorsas mutta nosti nyt pikkusen päätään.. Toivottavasti teltta kestää tän vesimäärän, sataa aivan kaatamalla..)

Niin jatketaans. Jake saikin mukavan mitallisen 35cm harjuksen. Sitten alkooi jyrinä kuulumaan niin hilpaisimme "pressulaavun" alle. Pelasimme korttia ja odotimme ukkosen ja sateen menevän ohi.

Sitten vielä viimeinen yritys lohta. Muut yrittivät ylempänä ja itse yritin saada vielä toisen harrin iltapalaksi. Ja sainkin! Jes! Pieneen kuulapäähän nappasi.

Kun palasin leiriin oli Tumppi ja Pasi siellä istuskelemassa, myhäilivät epäilyttävästi. Esittelin polleana saamaani ruokaharria kun näin puun oksassa titin roikkumassa!!!! Pasi oli saanut sen niskalta, tai tarkemmin vähän sen yläpuolelta samasta kohtaa mistä oli karkuuttanut edellisen! Wuhuu!! Onnea Pasi!
 

Tiukassa oli, mutta tulihan se sieltä! Onnea Pasi!

Paistoimme lohen nuotiossa ja Taiga sai molemmat harjukset. Nam nam. Oli kaikilla mahat täynnä.


 Fileiks fileiks fileiks! :D

Nyt tosiaan ukkonen jyrisee ja kamala sade. Saas nähdä millainen keli on aamulla?? Huomenn myös matka jatkuu, mutten tiedä minne.

30.7. / lauantai / 8.päivä ja aurinkoa!!

Tänään on ollut ihana päivä, koska arska on paistanut! Heräsimme Pasin ja Taigan kanssa aamulla siihen, kun Jake tuli huutelemaan meitä aamupuurolle. Hups! Oltiin nukuttu aika pitkään :)

Leirin purku ja auringon alkaessa pilkistää pilvien raosta, lähdimme kävelemään joenvartta alaspäin. Eilisillan ukkosesta ei ollut enää tietoakaan.

Kävelimme n. 3km Saarikoskelle. Ihanan näköinen paikka! Varsinkin auringonpaisteessa.


Saarikoski, hieno paikka!

Teimme ensin leirin valmiiksi, söimme ja sitten ongelle. Tähän jäämme ainakin pariksi päiväksi. Aika pian Pasilla nappasi! N. 25cm taimen, ärhäkkä pikkuinen. Tästä vähän aikaa, niin näin jonkinmatkan päässä kuinka Jaakolla tärppäsi. Jee! Mutta kun juoksin poikien luo, olivat he jo todenneet sen haueksi.. Voi surku! Sai Taiga taas sapuskaa.

Vapa taipuu, muttei siiman päässä ollutkaan kohdekala

Menimme paistamaan haukea Taigalle ja itsellemme teimme itämaista pataa. Namii, herkkuruokia ollut kyllä tänäkin vuonna.

Tänä vuonna ei ole kauheasti tehnyt edes miele herkkuja! Tai no tietty välillä, varsinkin kun alkaa tällein ajattelemaan. Suklaata vois mennä levy, pizzaa syödään kyllä heti kun tulee eka pizzapaikka vastaan.

Saas nähdä millaiseen keliin sitä aamulla herää? Niin on ollut epävakaata mut tänään oli nättii!


Hymyilytti jo näin hyvä keli!
         
31.7. / sunnuntai / 9.päivä

Kirjoitan poikkeuksellisesti vasta 10:nnen päivän aamuna, tai no taitaa se jo olla päivä :D

Yö oli tosi kylmä, ohiajanut mönkkärikuski tiesi kertoa, että ei ollut kuin +5 yöllä eikä se paljon +10 yläpuolelle ole noussut päivälläkään.

Pasi meni heti aamulla niskalle heittelemään ja iso lohi näyttää selkäänsä ihan parin metrin pässä. Kolmas heitto siihen kohdalle ja kala kiinni! Mutta ei pysynyt.. Oli kuulemma valtavan kokoinen.. Uskoisko tuota? :D

Pasi kävi katsomassa sään kauempana missä sai jotenkin netin toimimaan. Se lupasi kovasti vettä seuraavalle päivälle. Päätimme illasta purkaa leirin ja siirtyä seuraavaan paikkaan vaikka alunperin piti lähteä liikkeelle vasta maanantaina. Kaatosateessa leirin purku ei ollut oikein järkevää, että saisimme pidettyä kamat edes jotenkin kuivana.

Tumppi heitteli vielä niskalla ja sai bomberilla komean 41 cm pitkän harrin! Pääs halsteri taas
käyttöön.


 Tumpin harri, jota Taiga vahtaa herkeämättä! Kuola jo valuu...

Jaakollakin oli samoihin aikoihin selvä nykäys kosken loppuliussa. Mutta vaikka kokeili useita perhoja, ei mikään maistunut.

Kovasti lohet pomppivat nyt niskalla, muttei vaan napannut.

Lähdimme siirtymään .. olikohan se auernivaan? Joku niva kuitenkin. Onnistuimme Jaken kanssa vielä kaikenlisäksi matkalla eksymään Tumpista ja Pasistakin! :D Pasi oli juossut pitkin metsiä ja etsinyt meitä! :D Hahhaahaa. Ja Taiga antoi vielä vähän kyytiä ihan vitivalkoiselle porolle. Paljon on enemmän Taigalla vauhtia kun ei tarvitse reppua enää kantaa. Se hierti niin pahasti toisen kainalon auki, että päätimme jakaa sen repun sisällön meidän rinkkoihin. raasu.. On sillä nyt ollut kaikkea..


Taigalla hepulikohtaus menossa

No saavuttiin nivalle, mihin oli n 3km:n siirtymä. ihan tyhmä paikka meidän mielestä. Ihan puskaiset rannat ja hirveän pieni niska/koski osuus. Ja rannassa vielä jonkun Smirnoffin mökki ja koko suku siellä. Tehtiin päätös, että kävelläänkin suoraan tänne meidän päätepisteeseen Kallokoskelle, riippusillan viereen.

Aika hyvä päätös musta! Valmiiksi tehdyt puut! Ei tarvii kanta tervaskantoja ja risuja pitkin metsiä ja saa tavarat sateensuojaan. Kyllä on luksusta!

Minä, Pasi ja Jake ja tietty Taiga päätettiin yöpyä Laavussa! Huiiii se oli jännää. Meidän piti pitää tulta yllä yöllä, mut tais sammua samantien niinkuin mekin! :D Ei nyt ihan sairaan kylmä ollut, mutta KYLMÄ! Mut eiköhän se mene tässä vielä ens yökin.

1.8. / maanantai / 10.päivä Välipäivä

Mulla, ei muilla. Aamulla tähän tuli metsähallituksen työntekijä tarkastamaan tiloja ja lupia! Vihdoin! Ikinä ennen ei oo kysytty. Tai nytkin hän sanoi et ei ole pakko näyttää, koska emme ole kalassa tällä hetkellä, mut näytettiin silti.

Mä olin aamulla jo aivan loppu! En varmaan nukkunut yöllä kovin hyvin ja alkoi heti aamusta satamaan ja kylmä oli ja vali vali. Lähdin kyllä kalaan, mut toi tuuli ja vesisade ja max 10 astetta niin ei se kyllä herkkua ollut. Sormia paleli enemmän kuin pilkillä! Niin mitäpä sitä väkisin jos ei napostele. Onhan tässä jo aikamoiset tuntimäärät perhosteltukin jo. Taigan kanssa pidettiin laavussa sadetta. Pojat kalastaa ja ne on koko ajan ihan läpimärkiä.. Mulla on ollut kurkkukin jo monta päivää tosi kipee..

Tänään lohet ovat pomppineet aika paljon tuolla alempana olevan kosken niskalla. Pasilla oli ehkä yks jopa hetken taas kiinni.

Kasin jälkeen pojat lähtivät ruuan päälle vielä iltakalaan ja Taiga meni kanssa. Menivät tuon riippusillan yli toista puolta sinne alempana olevalle koskiosuudelle. Voi kun joku saisi sieltä lohen! Ne ois niin sen ansainneet kun ovat tuossa kelissä kalastaneet koko päivän.

Mä jäin siis yksikseni tänne ja keräsin meille aamupuuroon juolukoita. Tollasia melkein mustikan makuisia ja näköisiä marjoja. Eiköhän ne aamulla maistu.

Toivottavasti kaikki tulis jo kohta. Alkaa itekseen kuvittelemaan ja kuulemaan kaikenlaisia ääniä..pelottaa.. Onneks täällä ei tuu pimeetä! Vielä..

Huomenna yritän kyllä niin tosissaan kalastaa! Vielä mäkin ehdin sen lohen saada! Ennusteen mukaan saattaisi huomenna jopa aurinkokin pilkahtaa.

2.8 / tiistai / 11.päivä

Eipä paistanut aurinko ei. Pasi katsoi sääennustetta ja vettä vaan lupasi meidän viimeisille kalastuspäiville. Pari lupavuorokautta olisi vielä jäljellä. Teimme yhdessä tuumin niinkin rajun päätöksen että lähtisimme illasta kävelemään autolle. Huonojen kelien vuoksi olimme edenneet joenvartta vähän suunniteltua nopeampaa ja tämä viimeinenkin etappi oli jo aikalailla nähty. Pikkuisen oli ehkä sellainen luovuttaja fiilis, mutta hei melkein kaks viikkoa erämaassa oli itselleni kyllä aika saavutus. Pisin aika mitä olen metsässä ollut! ja hyvinhän kaikki lopulta meni vaikka kelit laittoivat kyllä aika koetukselle! Kyllä sitä oli jo sen karkkipussin ansainnut!

 
Kallokosken riippusilta

Tumppi jäi ruuan päälle jo pakkailemaan ja me muut menimme heittelemään vielä viimeisiä heittoja. Riippusiltaa ylittäessä Taiga olikin yhtäkkiä alkanut jostain syystä pelkäämään sitä! Olihan se mustakin pelottava, mutta se oli jo mennyt siitä useemman kerran niin nytkö se vasta tajusi missä se oikein oli? Ei sitä meinannut saada yli millään! Hassu!

Taigan reissun viimeinen kommellus sattui kun Pasi meni joen toiselle puolelle heittelemään ja Jake jäi Taigan ja minun kanssa toiselle puolelle. Taiga keksi sitten että haluaa Pasin luo ja lähti pomppimaan keskelle kuohuvaa koskea kiviä pitkin. Aivan keskellä jokea se pysähtyi kuin seinään. Ei uskaltanut liikkua enää eteen eikä taakse. Aikansa siinä mietiskeli ja otti askeleen eteenpäin ja tippui koskeen!! Minä en onneksi nänyt tätä, mutta hetken oli mennyt pää pinnan alla, kunnes oli saanut jostain kivestä kiinni ja nousi rantaan! Tämäkin vielä!! Tyttö ei ollut kuitenkaan moksiskaan vaan jatkoi vaan kivillä kiipeilyä.. Onneksi.. Ehkä nyt oli aika mennä meidänkin pakkaamaan ja lähteä vaeltamaan. n.7km autolle.


 Mielestäni tästä kuvasta käy hyvin ilmi Taigan reissu, alkuun niin innokkaana, mutta lopussa alkoi jo kommellukset painamaan silmäluomia, kun ei raasu meinannut edes jaksaa makuupussista nousta! :D Mutta kyllä nautti hänkin varmasti vapaudesta!

Nyt oli kiva kun kävelimme pois aivan uutta reittiä, sillä jätimme toisen auton lähelle Näätämön kylää. Tykkäsin tästä reitistä tosi paljon ja lopussa maisemat olivat niin upeat.

Ei tullut lohta itselle, mutta harjuksia tuli enemmän kuin olen varmaan yhteensä ikinä saanut! Ja onhan se vaan hienoo olla ihan erityksissä kaikesta sivistyksestä, keskellä erämaata <3



-Riikka





1 Kommentit | Bloggarit: Riikka Aaltonen Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Mikä välitys avokelaan?

Avokelan valinnassa yksi kriteeri voi olla kelan välityssuhde. Tavallisin välityssuhde on noin 1:4,8 eli kun kampea käännetään yksi kierros, pyörii roottori 4,8 kierrosta. Tätä hitaampia on joskus nähty syvänmeren avokeloissa, missä tarvitaan paljon voimaa. Nopeampia on sen sijaan paljonkin. Yleisiä ovat mm, 1:5,6 ja 1:6,0. Mitä suurempi on välityssuhde, sitä raskaampi kelattava kela on ja sitä vähemmän siinä on kelausvoimaa. 1:4,8 on yleensä erittäin mukava kalastettava, kelaus on herkkää ja kelausvoima on suuria uistimia kelattaessa kuin myös kalan kanssa taisteltaessa hyvä.

Avokela

Jos kerran kelaus muuttuu raskaammaksi ja tehottomammaksi, niin mihin sitten tarvitaan nopeavälityksellisiä keloja? Aikanaan nopeavälityksellisiä keloja mainostettiin sopivan nopeasti uivien kalojen, kuten taimenen kalastukseen. Pääseehän taimen kieltämättä kovaa, mutta tarvitaanko sen kalastukseen sitten tavallista nopeampaa kelausrytmiä, onkin asia toinen.  Itse en koe saavani Suomessa lisää kalaa sillä että minulla on nopeavälitteinen kela, jolla voin uittaa viehettä tavallista nopeammin. Asia voi olla toinen maailman merillä, missä tavallisella välityksellä joutuu kelaamaan aivan täysiä, jotta valtamerten nopeat pedot edes kiinnostuvat uistimesta.

Viime kesänä hollantilainen Marcel Asbroek kertoi minulle että hän käyttää nopeavälityksellistä kelaa vertikaalijigauksessa sen takia, että hän saa kalan tärpätessä nopeamman vastaiskun. Kalan tärpätessä kelaus aloitetaan välittömästi, jolla saadaan tehostettua vastaiskua. Siima on näin meneteltäessä heti kireällä, jotta koukku pureutuisi ja pysyisi kalan leukaluussa mahdollisimman hyvin. Marcelin vinkissä on puolensa, sillä kalan iskiessä vertsuun, vastaiskusta tulee tehokkaampi, kun käytetään nopeavälitteistä kelaa. Vertikalaijigauksessa kelan heikommasta kelausvoimasta ei välttämättä ole haittaa, sillä vaikka vieheet ovat yleensä isoja, ei niitä heitetä ja kelata koko ajan. Pikemminkin kalastus on vieheen laskemista  ja sen jälkeistä siimakontrollia pienillä kelausliikkeillä. Mutta kun kala iskee, halutaan iskeä mahdollisimman lujasti takaisin ja siinä lyhyen vastaiskussa tarvittavan siimapätkän kelautumisessa, voi nopea välitys hivenen auttaa.

Avokela

Jos jigikalastuksessa käytetään heitettäessa keveitä jigejä,  voisi nopea välitys toimia hieman samalla tavoin kuin Marcelin ideassa. Jos uitto tehdään vavalla ja kelalla vain otetaan tyhjät siimat sisään, niin tällöin kelan heikompi sisäänkelausvoima ei ehkä niin häiritse, vaikka enemmän voimaa pyörittämiseen tarvitaankin kuin hidasvälitteisessä. Vastaiskun hetkellä kelataan saman aikaisesti ja nopeavälitteisestä kelasta voi kun voikin olla myös tässä tapauksessa apua.

Kelausvoimaan vaikuttaa myös muutama muu tekijä. Iso koneisto eli iso pääratas tekee kelauksesta voimakkaampaa, kun mitä on kelaaminen pienirunkoisella kelalla. Jonkin verran kelausvoimaa vie myös roottorin koko. Mitä suurempi on roottorin läpimitta, sitä enemmän se vaatii kelausvoimaa. Näitä kahta asiaa voidaan yhdistää niin, että tehdään kela jossa on suurikokoinen koneisto mutta roottorin läpimitta on pieni jolloin saadaan aikaiseksi kela missä on paljon kelausvoimaa.

Nopeudesta on siis hyötyä, mutta varsin erikoisella tavalla. Mielenkiintoinen tuo Marcelin teoria…sitähän pitää kokeilla!

3 Kommentit | Bloggarit: Ari Paataja Kirjoittanut: Teemu Räsänen

 

Pieni perho, iso lohi

Kosken niskan vesi virtasi rauhallisesti tyynessä puolipilvisessä säässä. Pohjoisen Norjan maisemassa näkyi jo selviä syksyn merkkejä. Ajankohtaan nähden korkeasta vedestä huolimatta olin valinnut yhdenkäden perhovavan kelluvalla siimalla. Kavereiden sekä omien viime päivien kokemusten perusteella laitoin perukkeen jatkoksi pienen kaksihaaraiseen koukkuun sidotun mustan lohiperhon. Olin karkuuttanut samaiselta niskalta muutamia tunteja aiemmin todella ison lohen, mikä kaihersi edelleen mieltä ja häiritsi keskittymistä kalastukseen sekä maisemista nauttimiseen.


Pieni mustan sävyinen perho on varma valinta elokuiseen lohenkalastukseen Pohjois-Norjan jokiin. Kuvan yksilö on hieman hajonnut lohen käsittelyssä.

Aloin kalastaa niskaa lyhyin heitoin lisäten joka kerta hieman siimaa. Heitin perhon poikkivirtaan, annoin sen upota hetken ja valua siiman vietävänä virrassa, kunnes se saavutti oman rannan. En ollut ehtinyt heittää kymmentäkään heittoa, kun perho jälleen saavutti oman rannan reunavirran. Samalla hetkellä siima kiristyi ja tärpistä kuului pieni ”tsup”-ääni. Tärpista näkyi vain pienen pieni veden roiskahdus. ”Katos, virran reunassahan majaili titti!” -ajattelin ensimmäisenä ja nostin vavan pystyyn. Totuus paljastui kuitenkin pian, heti ensimmäisestä syöksystä. Siimaa poistui kelalta hetken aikaa sellaista vauhtia, ettei sitä tarvinnut enää epäillä pikkulohen aikaansaannokseksi. Pian koko paljastuikin kalan hypätessä ilmaan lähes koko komeudessaan. Silmämääräinen arvio koosta oli yli kymmenen kiloa!

Kun on hieman aiemmin karkuuttanut saaliin, pelkää saman tapahtuvan toisenkin kalan kohdalla. Tavallaan se häiritsee tilanteesta nauttimista. Yhdenkäden vavalla pystyi isoa kalaa kuitenkin väsyttämään hyvin, ja onnekseni se pysyi kiinni loppuun asti. Olisikohan aikaa kulunut noin kymmenisen minuuttia, kun viimein sain vedettyä lohen kallion reunassa olevaan välikköön ja sain tukevan otteen pyrstön tyvestä. Äänekkäät tuuletukset päälle ja pian kaverinikin saapui paikalle. Mittasimme tälle tukevalle naaraslohelle pituutta 105 ja ympärysmittaakin 58 senttiä. Arvioimme kalan painoksi noin 13 kiloa. Pieni lohiperho oli tukevasti suun sivussa kiinni. Huikea kokemus tallentui muistoihini ikuisiksi ajoiksi.


Virran reunasta varovaisella tärpillä napannut yli kymmenkiloinen lohi.

Mitään isompaa uutta tuo tilanne ei opettanut, mutta antoi muistutuksen siitä, että loppukauden asentolohien kalastuksessa erittäin pienet perhot ovat todella tehokkaita. Tuntuu jotenkin oudolta, että noinkin iso kala vaivautuu nousemaan todella pienen perhon perään. Kalastusviikkomme aikana kuitenkin suurin osa ylös tulleista kaloista saatiin nimenomaan näillä erittäin pienillä lohiperhoilla. Joten mikäli lohenkalastuksesi ajoittuu tulevaisuudessa elokuun aikoihin, kannattaa rasiaan sitoa pieniä 12-16 koukkukoon perhoja. Esimerkiksi Undertaker ja Green Butt ovat tehokkaita ja yksinkertaisia sidoksia tehdä pieniin koukkuihin.

Kommentit | Bloggarit: Pasi Visakivi Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Kännikala

Ruutana on tuttu kala ainakin monille siimapyytäjille ja miksei ravustajillekin. Sitä on pyydetty paikoista, jossa ei kaloja uskoisi olevankaan, suolammista ja jopa talvisin pohjiaan myöten jäätyvistä lammikoista. Karppikalojen heimoon kuuluva ruutana (Carassius carassius) onkin mestari sopeutumaan äärioloihin. Paras esimerkki on kalan kyky elää lammissa, joiden vedestä kaikki happi kuluu loppuun talvisen jääkannen alla.

Hapettomuudesta ruutana selviytyy erikoisen, alkoholikäymiseen perustuvan aineenvaihdunnan ansiosta. Otus voi elellä puolikin vuotta lähes hapettomissa olosuhteissa tämän glykogeenivaraston ja alhaisen energian kulutuksen ansiosta. Kesän lopulla ruutana alkaa varastoida maksaansa glykogeeni-hiilihydraattia ja samalla kalan maksa alkaa turvota. Vesien jäätymiseen mennessä ruutanan maksa voi paisua lähes kymmenkertaiseksi ja olla jopa 15 prosenttia kalan ruumiinpainosta. Talven aikana ruutanan elimistön alkoholipitoisuus voi nousta yli yhden promillen, todellinen kännikala!

Pikkulammissa ruutanoita voi olla satojatuhansia ja ravintoa niukasti. Lampien ruutanat ovatkin usein varsin pieniä järviruutanoihin verrattuna. Myös ruumiin malli on erilainen, lampiruutanat ovat selvästi sutjakampia kuin järvissä elävät lajitoverinsa.

Omat kokemukseni ruutanoista on täkykalojen pyynti siimaan ja alkukesäinen mystinen maiskutus kaislikoissa. Äänen saavat aikaan kutevat ruutanat, jotka ikäänkuin haukkovat henkeä veden pinnassa. Tänä kesänä sain sitten ihmeteltäväkseni todellisia monstereita, kun elokuun alussa poikkesin kaverilleni Hongan Jussille.

Jussi auttaa meitä usein työssämme, kun tarvitsemme eri kalalajeja esimerkiksi tietokilpailua varten. Tällä kertaa tarvitsimme eläviä kaloja akvaarioon lasten ihmeteltäväksi ja matkasin Hattulaan Jussin luokse. Hän pyytää kalaa lähinnä seisovilla pyydyksillä ja valikoi rysästään meille eri kalalajeja sumppuun. Tällä kertaa Jussi kaivoi sumpusta särkiä, pasureita, sorvia, ankeriaan, toutaimen ja kalan, jota en heti tunnistanut. Hänen käsissään oli valtavan kaunis kuparinhohtoinen kala.

Kala oli 2,45 kg:n painoinen ruutana. Luulin sitä ensiksi karpiksi, mutta  viiksien puuttuminen paljasti sen pian ruutanaksi. Hongan Jussi on Päijänteen poikia mutta nyt kalastellut Vanajallakin 11 vuotta. Hänen mukaansa ruutanan saaliskoko on viime vuosina selvästi kasvanut ja tänä kesänä hän on saanut rantarysästä toistakymmentä yli kahden kilon kalaa, joista valtaosa pääsee jatkamaan eloaan Vanajavedessä.

Jussi ja 2.21 kg ruutana
Jussi ja 2.21 kg ruutana

Savukalana ruutana on mainio, samoin uunikalana karppimaisen makea. Jussin kanssa sovittiin, että seuraava jättiruutana kylmäsavustetaan, maksa jätetään kuitenkin käyttämättä.

Mika Soramäki
Vapaa-ajan kalastaja, Vanajavesikeskus

Kommentit | Bloggarit: Mika Soramäki Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Kirjolohi syönnillään Kalastamon Kalakunkku-kisoissa

Viime lauantaina 20.8 kokoontui 15 kalamiestä jo perinteisiin Kalakunkku -kisoihin Evon Syväjärvelle kirjolohia jallittamaan. Syväjärvi tarjoaa mainiot olosuhteet tällaisten tapahtumien järjestämisiin. Tilaa riittää isommallekin porukalle ja olosuhteet ovat vähintäänkin riittävät. Ennen kaikkea kalaa tuntuu järvessä riittävän. Kisan kokonaissaalis oli 45 kirreä, joka lienee kisan ennätysmäärä.

Kalastamo - Syväjärvi

Ensimmäinen päivä. Kisa alkoi hieman klo 14 jälkeen, kun lähes kaikki ilmoittautuneet olivat saapuneet paikalle. Veneellä kalaan lähtevät valitsivat itsellensä parin. Veneitä oli käytössä kuusi. Porukkaa jäi rannalle kalastamaan sen verran, että veneet riittivät hyvin. Viime vuoden voittaja Valtteri Kinnunen parkkeerasi kalavehkeineen saunan laiturille, Christian Jurvanen kauimmaiselle laiturille. Team Kalastamo Sutinen & Räsänen perkauspaikan rantaan, joka toimi samalla kisakeskuksena ja punnituspaikkana. Rantastrategia ja tahnalla onkiminen osoittautui oikeaan osuneeksi valinnaksi. Muut lähtivät aktiivikalastamaan uistellen tai rannalta heittämään.

Kalastamo - Syväjärvi

Kalaa alkoi tulla heti. Etenkin Jurvanen ja Kinnunen vetelivät vuorotahtiin tahnalla kaloja, eikä paljon huonommaksi jäänyt kisan ulkopuolinen team Kalastamo. Jurvasen kalat vain olivat keskimäärin paljon paremman kokoisia. Salaisuutena oli ilmeisesti se, että hän onki pohjasta ja muut pinnasta. Ensimmäisen päivän 34:stä kalasta 20 tuli tahnalla ja aktiivisella kalastuksella vain 14. Tärppejä, katkenneita siimoja ja karkuutuksia riitti kyllä veto- ja heittomiehillä. Melkoista kiroamista kantautui rannalle tyynellä kelillä pitkin järveä.

Kalastamo - Syväjärvi

Kalastamo - Syväjärvi

Kalastamo - Syväjärvi

Ensimmäisen päivän ja koko kisan suurimmaksi jäi Kinnusen 1,96 kg, joka tuli jo illan pimettyä tahnaan. Saunalta katseltiin porukalla kyseistä kamppailua. Ensimmäisen päivän jälkeen johdossa oli Jurvanen, jonka kahdeksasta kalasta vain kaksi oli alle kilon, kun taas Kinnusen seitsemästä kalasta oli vain kaksi yli kilon. Ero tuli juurikin kalojen koosta. Kilpailun ulkopuolinen Team Kalastamo sai kahdeksan kirreä pinnasta ja niistäkin vain kaksi ylitti kilon rajan. Vetomiesten suurin oli Seppo Peuralan 1.88 kg kala. Hämmästyttävää oli, että n. klo 23.30 taisi joka jamppa olla jo vetäytynyt nukkumaan ja lataamaan akkuja aamun koitokseen.

Kalastamo - Syväjärvi

Toinen päivä. Nukuin saunamökissä yksinäni. Eikö joku perhana könynnyt jo 6.30 hakemaan jääkapista aamupalaa ja herätti meikäläisin. Ei muuta kuin ylös ja ulos. Hämmästys oli suuri, sillä taisin olla viimeinen mies, joka heräsi. Järvellä ja rannalla oli täysi tohina päällä. Kinnunen oli jo saanut kaksi kalaakin.

Kalastamo - Syväjärvi

Kalastamo - Syväjärvi

Kalastamo - Syväjärvi

Toinen päivä on ollut usein yhtä hyvä kuin koko edellinen ilta. Tällä kertaa ei näin ollut. Kaloja tuli klo 11 mennessä vain 11 lisää. Tahnalla tuli nyt vähemmän esim. itse en saanut päätäkään samasta paikasta mistä edellisen päivän kahdeksan oli tullut. Kärkimiehet saivat kumpainenkin muutaman kalan lisää. Jurvaselle kävi vieläpä isomman luokan vahinko, kun kirre vei Abun Mörrum hyrräkelan vapoineen pohjaan. Viimeinen kalastustunti häneltä meni useamman muun avustaessa systeemin etsimiseen, mutta eipä vaan löytynyt. Eli jos satut saamaan lähiaikoina moisen laitteen pohjasta, niin omistaja löytyy meidän kauttamme. Jälleen hankintaa helpottaa kummasti 100 € lahjakortti Kalastamoon, jonka hän voittajana myös sai.

Kisaennätyksellä voittoon:

Kalastamon vuoden Kalakunkku kisan kolmen kärki oli:

Christian Jurvanen                  12,46 kg (10 kalaa)

Valtteri Kinnunen                      9,73 kg (11 kalaa)

Kalle Viira                                   3.97 kg (4 kalaa)

Onneksi olkoon kärkimiehille!

Kalastamo - SyväjärviKalastamon Kalakunkku 2016 Christian Jurvanen saa palkinnon.

Kaloja tuli yhteensä 45 joista 21 oli alle kilon ja 24 yli kilon. Kahdelta mieheltä meni munat pataan, erittäin sitkeästä yrityksestä huolimatta.

Kalastamo.com kiittää kaikkia osallistuneita onnistuneesta kisasta ja mainiosta fiksusti käyttäytyneestä seurasta.

Kalastamo.com

Mika Sutinen

Kommentit | Bloggarit: Mika Sutinen Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Näätämöjoki 2016 Reissutarina 1 / 2

Taas se oli sen aika, vuoden kohokohta, eli reissu Lappiin ja Näätämöjoelle. Minulle ja Jakelle tämä oli jo kolmas kerta kyseiselle joelle, joten voipi olla että jätämme sen tämän vuoden jälkeen ehkä pienelle tauolle ja käymme kiertelemässä vähän muitakin paikkoja. Joten tästä reissusta on otettava kaikki ilo irti! 

Tänä vuonna Näätämöjoelle lähdimme ajelemaan lauantaina 23.7, viikkoa aiemmin kuin edellisenä kahtena vuotena. Luvat alkaisivat maanantaina. Reissu tulisi poikkeamaan edellisvuosista, sillä tarkoituksena olisi kävellä joenvartta pitkin eikä olla vain yhdessä leiripaikassa koko aikaa. Näkeepähän vähän uusia paikkoja. Kirjoittelin vihkoon aina iltaisin teltassa joka päivän tapahtumat. Vaikka kuinka välillä väsytti ja meni myöhään niin päiviä ei onneksi jäänyt välistä. Meitä lähti matkaan sama kööri kuin viime vuonna eli minä, Taiga koira, Jaakko, Jaakon isä Tuomo sekä mun veli Pasi. Juttua tuli kirjoiteltua erämaassa sen verran, että julkaisen reissukertomuksen kahdessa osassa. Tässä ensimmäinen.

23.7. / Lauantai / 1. Päivä

Tittidii täällä ollaan teltassa ja makuupussissa, ihanaa!!

Lähdettiin aamulla kuuden maissa ajelemaan meidän porukoille herkkuaamikselle. Jätimme Hipun (meidän toinen koira) samalla sinne hoitoon. Kyllä siinä itku pääsi kun kaarsimme pois pihasta, mutta ei olisi ollut parempaa hoitopaikkaa! Kiitos vielä äitille ja iskälle kun jaksoivat hoitaa, emme me muuten olisi reissuun päässeet. Oman tarhankin oli Hippu saanut poikakoirien välistä. Mutta ikävä on jo sitä aamuista tuhisijaa..

Matka meni yllättävän joutuisasti, Jaakko ajoi kylläkin koko matkan, en päässyt yrityksistä huolimatta kertaakaan rattiin. Höh! Olimme liikkeellä kahdella henkilöautolla, minä, Jake ja Taiga toisella ja Pasi ja Tumppi toisella. Niin oli myös kuuma päivä että käytimme Taigaa matkalla pari kertaa polskimassa. Jos olisi tiennyt tulevat kelit, olisi pitänyt vielä enemmän nauttia tästä lämmöstä.. Nyt vaan valitti että onpa kuuma! Ei ollut kauaa. :D

Olimme Jänispään parkkipaikalla ysin maissa illalla ja toinen auto vietiin odottamaan Näätämöön, josta kävelisimme sitten pois.

Rinkat selkään ja parin tunnin vaellus Kontinpaistamaan. Laitoimme teltat vähän syrjään Kontinpaistamosta ja Jake kävi vähän katselemassa rannassa vielä ottipaikkoja.

Koira_reppu
Taiga reippaana Jänispään parkkipaikalla lähdössä vaeltamaan kohti joenvartta. Reppuun mahtui melkein kaikki nappulat ja oman viltinkin Taiga kantoi metsään mukaan

Nyt alettava nukkumaan, väsyttää niin paljon!! Huomenna jatkuu.

24.7 / Sunnuntai / 2.pv


Teltat
Ensimmäiseen aamuun heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen

Noniin päivä ois taas pulkassa. Alunperinhän meillä oli luvat niin, että ne olisivat alkaneet maanantaina. Jaakko huomasi onneksi matkalla, että lupia oli vielä jäljellä ja ostimme yhden vuorokauden lisää. Olis ollut tänään kyllä pitkä päivä odottaa jos ei olisi saanut kalastaa. Aamuyöllä Taiga alkoi rimpuilemaan teltassa ja käytin sitä pihalla. Aurinko oli nousemassa, kyllä kaihersi vielä silmiä! Taiga onneksi nukahti vielä ja nukuttiinkin lopulta ysiin asti. Sitten aamupuurot ja kahvit naamaan. Aloimme heittelemään samoilla kohdin mistä Jake sai viimevuonna sen ison lohen (10kg) Ja ei ollut edes todellista kun oli varmaan 3. heitto niin titti kävi noukkimassa bomberin pinnalta ja kiinni! Mutta ei kunnolla... Pari potkua ja sinne meni.. Kyllä täris kädet ja jalat sen jälkeen. Ei mennyt kauaa tästä kun joku kävi taas pyörähtämässä perhon vieressä. Pasillakin taisi olla jopa 3 kontaktia kalan kanssa.

Näätämöjoki
Taigan kanssa ruuanlaittoa joenvarrella

Mukava päivä oli. Aamupäivästä oli kalatapahtumia, uitiin ja arska paistoi koko päivän, harmi ettei kukaan saanut kalaa. Tai ei tiedä vielä kun pojat jäi vielä kalastamaan kuulemma kahteen asti. Me tytöt tultiin jo nukkumaan, onhan kellokin jo kohta 12.

Huomenna varmaan lähdetään liikkumaan joenvartta alaspäin ja tehdään uusi leiripaikka jonnekin, ehkä lähelle Punakallionkoskea. Tuo taisi olla itsekeksimäni nimi paikalle, mutta se on Kontinpaistamon ja Vinkiänvirran välissä.

Nyt kyllä taas vässää, joten öitä. Ja tuleepahan aamu nopeammin niin saan ruokaa! Koska nälkä.. Toivottavasti pojat saavat lohta aamupalaksi!

25.7 / maanantai / 3.pv koskella

Aamupuuron ja kahvin verran heiteltiin peruspaikalla. Pakattiin sitten kamat kasaan ja siirryttiin koskea alaspäin. Menimme Punakallionkosken ohi vähän matkaa ja teimme tähän leirin.

Ja ainiin tähän väliin! Taigalla oli lapamato! Hyi että ja voi raukkaa.. Tuli onneksi ulos, mutta toivottavasti ei ole enempää.. Kotona heti kunnon matokuuri.. Olihan se talvella jäällä mukana ja söi kyllä niin paljon niitä ahvenia suoraan avannosta. Eipä syö kyllä tämän jälkeen. Tai vaikea sanoa mistä on tullut, kun tuntuu että kaikki menee kyllä sen suuhun mitä eteen tulee!

Koira_lepaa
Raukka Taiga

Niin teimme leirin tähän kivalle paikalle ja söimme italianpataa ja JAUHELIHAA! Meidän kuivatus taisi onnistua kun maha ei oo sekaisin ja oli kyllä hyvää.

Laitoimme kahluuvehkeet päälle ja talsimme joen yli kohdasta, mistä yksi joenvarrella tapaamamme kalastaja kertoi. Sanoi myös siellä olevan hyvä lohipaikka.

Heittelimme siinä jonkin aikaa kun pikkuharjuksia alkoi tulemaan. Ja sitten ihan mitallisia, joten otimme niitä ruuaksi, olihan meillä niin kova nälkä! Jake sai hyvän harjuksen ja mä ja Pasi. Wuhuu oli kiva saada ruokakaloja. En tiedä mihin muilla otti, mutta omani tuli pilkulla. Ei tarvinnut sen pienempää perhoa. Sillä paikalla joessa oli yksi kohta mikä oli ns. Hot Spotti, joten laitoimme ringin pyörimään. Heittelin juuri tässä kun yhtäkkiä siima pingahti 10 metriä suoraan sivulle. Ajattelin jo että nyt!! Kala näytti vähän tummalta, joten ajattelin sen olevan taimen. Mutta mikäs se siellä, HAUKI! Noooooo... Ei oo Pasi enää ainut joka on saanut täältä hauen! Eihän hauessa mitään vikaa, mutta kun yritetään perhostella lohta niin hauki menee vähän vikaan. Taiga sai masun täyteen.

Illasta kävelimme teltoille ja paisteltiin harjukset halsterissa. Oli kyllä todella hyvää!

Harjukset_nuotiolla

Nyt kello onkin jo kaks yöllä joten unta kuulaan. Jokohan huomenna joku väsyttelee lohta..?

26.7 / tiistai / 4.pv "paratiisissa"

No tänään ollut aika erämeininkiä kun vettä on tiputtanut melkein koko päivän. Välillä ihan kaatamalla, oikea paratiisi! :D

Purettiin heti aamulla leiri ja lähdettiin siirtymään eilisille ottipaikoille. Vettä tuli niin paljon, että jätimme rinkat pressun sisään joenvarteen ja kahlasimme hot spotille. Olin ekana ringissä ja sainkin ruokaharjuksen! Hyvin alkoi omalta osalta. Pasi nappasi myös yhden otettavan kokoisen. Tänä aikana Jaakko ja Taiga olivat kävelleet joen toista puolta pitkin Vinkiänvirtaan. Lähdimme Pasin kanssa katsomaan mikä siellä oli meininki. Jake siinä heitteli ja tokaisi ettei tässä kauheasti ole ollut tapahtumia, tuli sieltä nyt toi yks harri ja osoitti puuhun. Siellä roikkui isoin harjus mitä oon nähnyt! Se oli suunnilleen 45cm Hirmunen mötkö. Siinä olisi jo hyvin syömistä.


Harjus
Hyvänkokoinen harjus! Tänä vuonna harreja tuli kyllä enemmän kun aiempina vuosina.

Tultiin tähän Vinkiänvirran kohdalle ja laitettiin leiri pystyyn. Tehtiin söpö laavukin pressusta niin voitiin siinä kuivatella ja pitää tulia. Se oli kyllä pelastus!!

Leirinuotio
Kyllä kelpas, sateensuojassa, harjus paistumassa ja puita niin että riittää!

Jake ja Tumppi menivät ekana heittelemään ja Tumppi saikin hyvänkokoisen mittaharrin ja ihan samaan aikaan Jake huusi että nyt on lohi kiinni! Jake väsytteli sitä jonkin aikaa ja sai sen jo rannan tuntumaan, mutta sitten se pinkaisi ja meni menojaan. Pikkutitti se oli vain, mutta harmitti kuitenkin! 

Yksi harri taisi Jakella vielä illan aikana tulla. Minä istuskelin illan vain tuotiolla ja kantelin puita metsästä. Jospa huomenna nousisi lohi rannalle saakka!..

27.7 / keskiviikko / 5.pv rennosti

Nukuttiin jopa 10 asti tänään! Eikä aamusta onneksi satanut. Taiga oli niin söpö kun pölähti Tumpin ja Jaken teltasta ulos mua vastaan kun olin menossa sitä herättäämään. Se oli vielä ihan unenpöpperössä, sehän nukkuis nimittäin niin pitkään kuin vaan saa! :D 

Jake huomasi heti ettei Taigan häntä heilunut normaaliin tapaan, aristelikin sitä aika paljon. Vesihäntä. Meidän pikku uimamaisteri kun ui melkein koko toissapäivän. Tämän päivän Taiga lepäsi melkein kokonaan. Vain muutamat kissa ja hiiri leikit tyllien kanssa. Toivottavasti se ei olisi kovin kipeä ja menisi pian ohi.. Taiga raasu, kyllä sitä nyt koetellaan!

Koira_ulkona
Ja taas Taiga koki kovia..! :(

Vietimme tämän päivän leireillen tässä Vinkiänvirran kohdalla. Tämä oli kyllä niin unelma leiripaikka. Pystyi istumaan sateensuojassa, tuli nenän edessä ja katsella samalla kuinka perho lentää.

Leiri
Ihan okei leiripaikka! Ja millä paikalla miedän telttakin oli, kurkkas vaan aamulla oviaukosta pomppiiko lohet!

Lukuunottamatta Tumpin aamulla saamia pintaperhoharreja ( 32cm ja 35cm) ei tullut muuten muille mitään. Kävimme Jaken kanssa vielä eilisillä ottipaikoilla pyörähtämässä muttei sieltä mitään tullut.. Mutta pääsin heittelemään Jaken kahden käden vapaa. Se on niin mukavaa ja haastavaa ja aika rankkaa, mut tykkään!

Tähän väliin kirjoitettava ylös mitä tullut mieleen, että muistaa ensi vuonna ottaa mukaan.

-villasukat (kahluukenkiin)

-Nuudeleita

-Pressut kaikille ja narua

-Valmis lettutaikina jauhepussi :P nam..

Ollaan syöty tänään kyllä hyvin. Meillä oli myös soijarouhetta mukana ja se turpoaa kyllä hurjasti ja täyttää massun, vaikka ihan kumille maistuukin. Pasi antoi Taigalle loput soijat, sille kyllä maistui! Ylläri..

Ruoka
Taiga odottaa ruuan valmistumista

Huomenna aamupala tässä ja telttojen ja kamojen pakkaus. Toivottavasti vaan aamulla ei sada, nyt taas teltan katto ropisee. Leirin purku kaatosateessa on aika haastava homma, ois kiva että ees makuupussi pysyis kuivana..

Saas nähdä mistä paikasta sitä huomenna kirjoitetaan? Tarkoitus olisi tehdä vähän pidempi siirtymä todennäköisesti Niliskoskelle. Siellä pitäisi olla hyvät paikat mitä oltiin ainakin kuultu. Josko se sieltä lopulta nousisi se Näätämöjoen lohi!

Kuksat

 JATKUU.... (5vkn kuluttua)

Kommentit | Bloggarit: Riikka Aaltonen Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Hyrräkammoa hoitamassa

En ole oikein koskaan päässyt sinuiksi hyrrällä heittämiseen. Heittohyrriksi kelpaavia Amboja on kyllä vino pino, mutta niille on jäänyt kohtaloksi vain uistelukäyttö. Trauma juontaan pikkupoika-aikaan. Sain kovan työn kautta ruinattua isältäni rahat ensimmäiseen Ambassadeuriin. Sitä ennen oli Abun Nyt Nappaa-katalogia luettu monena vuotena kuola valuen. Hankinta oli kovin kallis pikkupojalle ja merkittävä summa myös isälle. Silloinen paikallinen kauppias myi muistaakseni 5500 syncron. Kelassa ei mitään vikaa, mutta vapa oli täysin käyttökelvoton heittoon (en sitä silloin tiennyt). Jokin n. kuuden jalan löysääkin löysempi lasikuitukeppi. Siimat kelaan ja polkupyörällä Aulangonjärven Kihtersuon laiturille heittämään. Meppsin kumikala päähän (virhe) ja eihän koko hommasta tullut yhtään mitään. Sotkuja sotkun perään, eikä muutaman gramman uistin lentänyt mihinkään. Taisi siinä itkukin tulla, kun siima oli lyhentynyt 100 metriä. Palatessani selitin isälle, että pitää ostaa uutta siimaa. Niin minusta tuli haspelimies.

Hyrräkelat

Kunnes tänä keväänä 50 täytettyäni, haukikaverit ostivat lahjaksi Ambassadeur 5601 JB HS kelan. Minua kun on katsottu hieman karsaasti keväisillä haukireissuilla, kun olen ollut ainoa haspelimies koko porukassa. Kelasta innostuneena päätin sitten hommata myös jigaamiseen kelan ja ostin Kalastamosta Abu Revo STX:n. Kummatkin kelat ovat vasureita, koska kelaan haspeliakin vasemmalta, vaikka oikeakätinen olenkin. Siimat kiinni ja kävelin nyt oman mökin laiturille, ei enää tarvinnut ajaa polkupyörällä kuten n. 40 vuotta sitten.

Ensin koitin jigikelaa ja vapaa. Kaikki heittojarrut suunnilleen tappiin sotkujen välttämiseksi. Heittelin varoiksi pientä päärynäpainoa, ettei ainakaan jää pohjaan. No eihän siitä mitään tullut. Jokaisella heitolla on sotkun pelko persuksissa. Heitot jäivät lyhyiksi enkä vahingossakaan saanut heittoa osumaan sinne minne ajattelin. Mutta vain yksi sotku, johtuen varmaankin varovaisuudesta ja tiukoista heittojarruista. Mietin miksi hitossa tätä edes yritän, kun haspelilla homma hoituu 100% varmuudella. Näin Revo päätyi vertikaalikelaksi aika nopean päätöksen jälkeen.

Seuraavaksi Jerkkiamba käyttöön. Varastosta löytyi peräti 10 jalkainen hyrrävapa, jonka viehepainoluokka vielä sopi hyvin Real Eeliin. Heittojarrut taas suunnilleen tappiin. No tämähän sujui. Heittopituudet toki jäivät haspelille, mutta ilman sotkuja mentiin ja heitot osuivat jo vähän paremmin. Kävin oikein heittelemässäkin haukea setillä ja ihan hyvin heitot onnistuivat. Joka heitolla on kuitenkin epävarma onnistumisesta, eikä se ole mukavaa. Yhtään voimaheittoa en ole uskaltanut tehdä. Näyttäisi siltä, ettei hyrräkammo tule helpottamaan. Ainoa lääke kammoon olisi harjoitella enemmän. On selvää, että muutama sata heittoa hyrrällä ei riitä, kun haspelilla niitä on takana satojatuhansia. Kysymys kuuluu miksi? Jos jokin homma, eli haspelilla kalastus toimii, niin taidan pysyä siinä. En tiedä, että laskeeko kuuluisin kalamies Pietari taivaan portilla hyrrävamman synniksi? Sitä paitsi kyllä nuo haukiporukan hyrräammattilaiset selvittelevät useamman kerran päivässä kelojaan ja minä taasen en juuri koskaan.

Kalastamo.com

Mika Sutinen

1 Kommentit | Bloggarit: Mika Sutinen Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Perhokalastajan tärkein työkalu

Perhorasioiden lisäksi perhokalastajien liiveistä löytyy tunnetusti monenlaista työkalua ja lisävarustetta. Jokaiselle on olemassa jokin enemmän tai vähemmän merkittävä rooli. Koska terävä koukku on kalan tartuttamisen kannalta erittäin oleellinen asia, on koukkuviila ehkäpä kaikkein tärkein työkalu. Tästä sain muistutuksen kantapään kautta.

Perhokalastaja

Menneellä viikolla sain kutsun eräälle koskelle kalastamaan taimenta. Edellisestä kalastuskerrasta oli kulunut jo pari viikkoa, joten kalakamat olivat jokseenkin sekaisin autotalissa. Aloin pakata autoa ja sainkin reissua varten kaiken tarvittavan suhteellisen nopeasti kasaan, mutta yhtä oleellista varustetta etsin pitkään, enkä lopulta löytänyt sitä lainkaan. Koukkuviila oli hävinnyt edellisen reissun jäljiltä. Enkä olisi etukäteen arvannut, mikä rooli sillä tulisi olemaan tulevan illan hämärän hetkillä.

Alkuillan kalastus sujui aurinkoisesta säästä huolimatta yllättävänkin hyvin. Onnistuin saamaan hopeisella tinselillä kolme taimenta, joiden pituudet olivat 43-52 senttimetrin väliltä. Yksi hieman vauraampi taimen tavoitteli viistävää pintaperhoani komealla loikalla, mutta valitettavasti isku meni ohi perhon.

Auringon painuttua mailleen olivatkin toiveet korkealla, sillä hämärässä alkoivat myös vesiperhoset parveilla erittäin runsaslukuisina. Hyönteisistä huolimatta valikoitui siimaan vanha pikkukalaa jäljittelevä luottoperho, isokokoinen voimakkaan silhuetin omaava musta streameri. Tämä Musta Slinky -niminen perho on Tamperelaisen Mikko Kukkolan kehittämä erittäinkin yksinkertainen sidos. Olin käyttänyt kyseistä yksilöä monesti jo useamman vuoden. Tehoperhon runsaat käyttökerrat valitettavasti näkyivät myös koukussa. Sitä oli teroitettu paljon, eikä se ollut lähellekään niin terävä kuin kalastustilanteessa pitäisi olla. Perho oli ilmeisesti edellisellä uittokerralla osunut kiveen pahemman kerran.

Streamer

Musta Slinky on yksinkertainen hahmo streameri moneen eri tilanteeseen. Parhaimmillaan se on hämärässä tai kuohuja kalastettaessa, kunhan koukku on vain terävä.

Olin kuitenkin ehtinyt sitoa sen perukkeeseen ennen koukun huonon kunnon toteamista, mutta päätin siitä huolimatta kokeilla perhoa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että perhoa riepoteltiin taimenten toimesta toden teolla. Yhdellä uitolla saattoi perhoon iskeä parhaimmillaan kolmekin eri kalaa. Oli hetkiä, jolloin perhossa oli usealla perättäisellä heitolla jonkinlainen tapahtuma. Yksikään kala ei vain jäänyt kiinni. Olin heittänyt perhoa noin vartin verran hämärän kosken kuohuihin ja taimenkontakteja oli tullut lähes 30, ehkä jopa enemmänkin, sillä menin laskuissa sekaisin. Tässä vaiheessa alkoi koukkuviilan katoaminen harmittamaan toden teolla. Vannoin mielessäni, että seuraavalla kerralla kauppaan ehtiessäni ostan vähintään viisi uutta viilaa. Vaihdoin välillä aiemmin toimineeseen hopeiseen tinseliin, mutta siihen eivät kalat ottaneet.

Onnekseni muistin hieman myöhemmin sekaisessa perhorasiassani olevan vastaavanalaisen putkeen sidotun version, johon sain laitettua tuliterän koukun. Siitähän sitten tahti muuttuikin. Ennen kiihkeimmän syönnin loppumista sain ylös pienessä ajassa viisi taimenta ja parit karkuutukset päälle. Illan saldo olisi voinut olla todella komea, jos vain viila olisi roikkunut liiveissäni.

Vertailun vuoksi pitää tuosta hämärässä alkaneesta reilun tunnin kestäneestä ottihetkestä kertoa, että kaksi kaveriani kalastivat saman ajan vaapuilla, jääden lähes täysin ilman tärppejä. Lähellä pintaa uinut musta hahmostreameri pesi vaaput tuona iltana lähes 100-0.

Kommentit | Bloggarit: Pasi Visakivi Kirjoittanut: Teemu Räsänen
Sivu:
  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5

Artikkelit 1-10 / 123

Nouseva